Buch lesen: "Rakkautta ja politiikkaa"

Armas E. Turunen

Rakkautta ja politiikkaa

Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä

Julkaisija – Good Press, 2021

goodpress@okpublishing.info

EAN 4064066348847

Sisällysluettelo

Kansi

Nimiösivu

HENKILÖT

NÄYTTÄMÖ

HENKILÖT:

Sisällysluettelo

Ketonen, varakas suutarimestari, leski.

Hilja, hänen tyttärensä.

Peltola, puuseppämestari, vanhapoika.

Einar Salmela, nuori konttoristi.

Heta, Ketosen taloudenhoitajatar.

Ananias, Ketosen sälli.

Posteljooni.

Tapahtuu eräässä pikkukaupungissa.

NÄYTTÄMÖ:

Sisällysluettelo

Varakkaasti kalustettu huone Ketosella. Ovet perällä ja oikealla.

Vasemmalla ikkuna ja sen vieressä sohva. Sohvan edessä pieni pöytä.

1 KOHTAUS.

Ketonen.

Ketonen (Yksin; istuu sohvalla aamutakki päällään ja myssy päässä, poltellen pitkää piippua ja katsellen pöydällä olevaa valokuvaa). Niin aivan tuollainen olit eläessäsi, Briittamuoriseni… tuollainen vähän kaareva nenä… hieman ryppyjä suun ympärillä… ne ovat ankaruuden merkkejä… Olithan joskus minulle vähän ankara, mutta en minä sentään mikään tohvelisankari ollut, vaikka pahat ihmiset niin sanoivat… sentään noudatin aina tahtoasi. Aina säilytän sinut rakkaassa muistossa… aina muistoasi kunnioitan, en voi Hiljaltanikaan kieltää mitään, kun hän on aivan samannäköinen kuin sinä olit nuorena… Sinä olet ollut poissa jo lähes 8 vuotta… Hilja on kasvanut sill'aikaa suureksi tytöksi… kohta hän menee naimisiinkin, miehen olen hänelle valinnut… niinhän se on tämän maailman meno… (Vetelee savuja), Hoh, hoi… eiköhän Hetalla jo olisi kahvi valmiina? (Huutaa) Tuoppas, Heta, kahvini! (Heta ulkopuolella: Antaahan tuon nyt vähän selvitä!) Briittavainajalla oli aina kahvi valmiina heti ylös noustuani… Niinhän se on, ei saa ajoissa kahviaankaan, kun pitää laiskoja piikoja. (Katsoo kelloaan) Kah, johan kello on 9. Kohta tulee postikin ja saan taas lukea rakkaan Suomettareni. Se on epäilemättä paras lehti, vaikka sitä niin paljon parjataan.

2 KOHTAUS.

Ketonen. Heta.

Heta (Tulee perältä tuoden kahvitarjottimen). Jo tuo lienee selvää ja ei se niin vaarallista ole, jos vähän olisi poroakin… siitähän se rahakin maksetaan.

Ketonen. Vieläköhän Hilja maannee, kun ei tule kahville…?

Heta (Ivallisesti). No kuinkas muuten, kellohan on vasta 9. Väsyttäähän se tietysti, kun yökaudet juostaan kaikissa maailman seuroissa ja harjoituksissa ja tiaattereissa. Ei maar minun nuoruuteni aikana olisi sellaista sallittu ja ristin siitä tämänkin talon neidistä saa vielä ajanpitkään — sen minä sanon.

Ketonen. Mutta eihän se niin vaarallista ole kuri…

Heta. Vai ei ole vaarallista! vähäkö häntä alussa koetitte kieltää, mutta ettepäs saaneet tottelemaan.

Ketonen. Enhän minä ainoalta lapseltani voi kieltää niin vähäpätöistä huvia… hän muistuttaa niin paljon äitivainajastaan ja…

Heta. Kyllä minä opettaisin tytön, jos minulla olisi valta. Kun hänelle antaa perään vähäisissä asioissa, niin sitten ei saa suuremmissakaan asioissa tottelemaan ja noudattamaan tahtoaan.

Ketonen (Hieman suuttuen). No en tarvitse tässä nyt sinun neuvojasi… parasta on, että pidät huolen omista askareistasi.

Heta (Kiivastuen). Enkö sitten ole tehnyt tehtäviäni!… Kyllähän minä tästä pois pääsen, jos ei työni kelpaa… Olen minä ollut paremmissakin paikoissa, eikä ole liikoja moitittu.

(Nyyhkyttää).

Ketonen. No, no, elähän nyt kiivastu, Heta! Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut… Mene ja aja Hilja kahville. Kyllä on jo aika nousta.

(Heta menee perälle. Ketonen juo kahvin).