Hamlet

VIIDES NÄYTÖS

Ensimmäinen kohtaus

Kirkkomaa

(Kaksi haudankaivajaa tulee, lapio ja kirves kädessä.)

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Saako se kristillisen hautauksen, joka ehdollaan etsii autuuttaan?
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Saa, sanon minä; kaiva siis vaan joutuun hauta. Kruununmies on istunut asiassa ja harkinnut hänelle kristillisen hautauksen.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Kuinka se on mahdollista, jos hän ei ole hengenvarjelukseksi hukuttanut itseänsä?
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Se niin on harkittu.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Se on varmaankin tapahtunut "se offendendo"; toisin ei voi olla. Sillä tämä on pykälä: jos minä ehdollani itseni hukutan, niin se on tekoa, ja teossa on kolme kohtaa, nimittäin: teko, toimitus ja täytäntö; siis, hän on ehdollaan hukuttanut itsensä.
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Ei, mutta kuulehan, hyvä virkaveli, —
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Anna minun puhua. Tuossa on vesi: no niin. Tuossa seisoo ihminen: no niin. Jos nyt ihminen menee tuon veden luokse ja hukuttaa itsensä, niin – tahtokoon tai ei – hän menee. Huomaa se. Vaan jos vesi tulee hänen luoksensa ja hukuttaa hänet, niin ei hän silloin itse hukuta itseään. Siis, se, joka ei ole syypää omaan kuolemaansa, ei ole itsensä surmaaja.
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Onko siitä asetusta?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
On kuin onkin: kruununmiehen syyniasetus.
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Tahdotko kuulla totuuden? Jos hän ei olisi ollut aatelisnainen, niin ei hän olisi kristillistä hautausta saanut.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Niin, siinäpä se on; ja sitä pahempi, että isoisilla ihmisillä pitää tässä maailmassa olla suurempi etuoikeus hukuttaa ja hirttää itsensä kuin heidän kristiveljillään. Hoi, lapioni! Ei ole ketään sen vanhempaa aatelismiestä kuin puutarhuri, ajuri ja haudankaivaja: he pitävät Aatamin ammatin kunnossa.
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Oliko hän aatelismies?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Hän oli ensimäinen aseenkantaja.
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Ole vait! Sitä en usko.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Mitä? Oletko pakana? Kuinka olet raamattusi lukenut? Raamattu sanoo:
Aatami kaivoi. Voiko hän kaivaa ilman asetta? Minä asetan eteesi toisen
kysymyksen: jos et oikein vastaa, niin katso, ett'et —
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Sano se.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Ken rakentaa lujempaa kuin muurari, laivanveistäjä ja salvomies?
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Hirsipuuntekijä, sillä hänen rakennuksensa kestää kauemmin kuin tuhatmäärä asukkaita.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Se ei totisesti ollut tyhmä sukkeluus. Hirsipuu tekee hyvää; vaan miten se tekee hyvää? Se tekee hyvää niille, jotka pahoin tekevät. Nyt teit sinä pahoin sanoessasi, että hirsipuu on lujempaa tekoa kuin kirkko; siis tekisi hirsipuu sinulle hyvää. Vielä kerran, ja joutuun!
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Ken rakentaa lujempaa kuin muurari, laivanveistäjä ja salvomies?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Niin, sano se, niin saat joutopäivän.
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
Kyllä maarin minä sen voin sanoa.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Joutuun siis!
 

TOINEN HAUDANKAIVAJA

 
En, saakeli soikoon, en voi.
 

(Hamlet Ja Horatio tulevat etäältä.)

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Älä sillä kauemmin aivojasi vaivaa: tyhmää aasia ei saa piiskallakaan joutumaan. Mutta kun joku sinulta täst'edes kysyy saman kysymyksen, niin vastaa: haudankaivaja; ne rakennukset, jotka hän rakentaa, ne kestävät viimeiseen tuomioon. Kuulehan, meneppäs kapakkaan ja tuo minulle pullo viinaa.
 

(Toinen haudankaivaja menee.)

ENS. HAUDANKAIVAJA (kaivaa ja laulaa)

 
    Kun nuor' olin, lemmin ja lemmin vaan,
    Se aik' oli herttainen;
    Ei ollut rattoa päällä maan,
    Jota verrata lempehen.
 

HAMLET

 
Onko tuo mies tunnoton työlleen, koska laulaen hautaa kaivaa?
 

HORATIO

 
Tottumus on karkaissut hänen luontonsa.
 

HAMLET

 
Niin kyllä: työttömän käsissä hienoin tunne.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA (laulaa)

 
    Vaan vanhuus varkain valtas mun,
    Kiinn' iski kynsillään
    Ja vei mun toiseen seutuhun,
    Sit' en varrota tiennytkään.
 

(Heittää haudasta pääkallon.)

HAMLET

 
Tuossakin pääkallossa on joskus kieli ollut ja laulutaito; ja kuinka tuo lurjus mättää sen maahan, ikäänkuin olisi se Kainin leukaluu, ensimmäisen murhamiehen! Se saattaa olla jonkun valtioviisaan pää, jolle tuo pöllö nyt virkavaltaansa näyttää, miehen, joka mielellään olisi Jumalankin peijannut, eikö niin?
 

HORATIO

 
Saattaa olla.
 

HAMLET

 
Tai jonkun hovimiehen, joka voisi sanoa: "Hyvää huomenta, armas prinssi! Kuinka voitte, prinssi hyvä?" Se saattaa olla se ja se armollinen herra, joka ylistää sen ja sen armollisen herran hevosta kerjätäkseen sitä itselleen, eikö niin?
 

HORATIO

 
Niin, prinssi hyvä.
 

HAMLET

 
Niin, aivan niin. Ja nyt se on rouva Matosen hallussa, posket kuopallaan, ja saa leuoilleen unilukkarin lapiosta. Tässä on sievä muutos tapahtunut, kunhan vaan meillä olisi kykyä sitä älytä. Senkö vuoksi noita luita on vaivoin kasvatettu, että ihmiset niillä saisivat keiliä nakella? Minun luitani kivistää, kun sitä ajattelen.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA (laulaa)

 
    Ja lapio ja kirves vaan
    Ja mekko liinainen
    Ja hauta, johon lasketaan,
    On parhaiks moisellen.
 

(Heittää haudasta toisen pääkallon.)

HAMLET

 
Tuossa on toinen. Miksi se ei ole saattanut olla jonkun lakimiehen? Missä ovat nyt hänen mutkansa ja juonensa, hänen asianhaaransa, välipuheensa ja konnankoukkunsa? Kuinka sallii hän nyt, että tuo raakalainen iskee häntä kalloon likaisella lapiolla, eikä haasta häntä oikeuteen väkivallantyöstä? Hm! – Tuo mies oli kenties aikoinaan suuri tilan-ostaja, jolla oli kiinnitykset, takuut, panttikirjat, päätökset ja vahvistukset. Tuoko se nyt päätöksien päätös ja vahvistuksien vahvistus, että hän on saanut vahvan pääkallonsa täyteen vahvaa multaa? Eikö hänen kahdenkertaiset takuumiehensä voi taata hälle suurempaa osaa hänen ostomaistaan kuin kahden välikirjan levyisen ja pituisen maapalstan. Pelkät hänen maanlunastuskirjansa tuskin mahtuisivat tuohon kirstuun, ja eikö omistajalla itsellään pitäisi olla suurempi tila? Mitä?
 

HORATIO

 
Ei rahtuakaan suurempaa.
 

HAMLET

 
Eikö pärmäpaperia tehdä lampaannahasta?
 

HORATIO

 
Tehdään, ja vasikannahasta myös.
 

HAMLET

 
Lampaita ne ovat ja vasikoita, jotka sellaisiin turvautuvat. Tahdon puhutella tuota miestä. – Kuules, mies! Kenen se on hauta?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Omani, herra.
 

(Laulaa.)

 
    Ja hauta, johon lasketaan,
    On parhaiks moisellen.
 

HAMLET

 
Sen uskon, että se omasi on; panethan siinä omiasi.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Te omianne panette, senvuoksi olisittekin omanne siihen. Mitä minuun tulee, en pane omiani, ja kuitenkin on se omani.
 

HAMLET

 
Omiasihan panet, kun sanot, että se on omasi: hauta on kuolleita eikä eläviä varten; siis panit omiasi.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Sepä ihka eläväinen valhe; sen viskaan tuoreeltaan takaisin.
 

HAMLET

 
Kelle miehelle tuota kaivat?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
En kenellekään miehelle.
 

HAMLET

 
Kelle naiselle sitten?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
En naiselle liioin.
 

HAMLET

 
Ken siihen sitten haudataan?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Eräs, joka oli nainen, vaan joka nyt on, Herran nimessä, kuollut.
 

HAMLET

 
Mikä julkea viisastelija! Tuota täytyy kirjasta puhutella, muuten hän kompasanoillaan solmii meidät. Totta totisesti, Horatio! näinä kolmena vuonna olen huomannut maailman tulleen niin rikkiviisaaksi, että talonpojan varvas pyrkii hovimiehen kantapäitä niin lähelle, että se repii rikki tämän paleltunaiset. – Kuinka kauan olet haudankaivajana ollut?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Kaikista vuoden päivistä tulin siihen virkaan ihan samana päivänä, jolloin entinen Hamlet kuninkaamme voitti Fortinbrasin.
 

HAMLET

 
Kuinka paljon aikaa on siitä?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Ettekö sitä tiedä? Sen tietää joka hupsukin. Se oli samana päivänä, jolloin nuori Hamlet syntyi, hän, joka nyt on hullu ja Englantiin lähetetty.
 

HAMLET

 
Todellakin! Miksi hän Englantiin lähetettiin?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
He, senvuoksi, että hän oli hullu; siellä hänen pitäisi saada järkensä takaisin, ja jos ei hän sitä saa, niin viisi siitä siellä.
 

HAMLET

 
Miksi niin?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Siellä ei sitä hänessä huomata; siellä ovat kaikki yhtä hulluja kuin hän.
 

HAMLET

 
Kuinka hän tuli hulluksi?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Kummallisella tavalla, sanotaan.
 

HAMLET

 
Miten kummallisella?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Totta totisesti, ihan sillä tavalla, että kadotti järkensä.
 

HAMLET

 
Missä juuri?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Juuri täällä Tanskassa. Olen ollut haudankaivajana täällä, poikana ja miehenä, kolmekymmentä vuotta.
 

HAMLET

 
Kuinka kauan ihminen saattaa maassa maata, ennenkuin mätänee?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
No, jos ei hän jo ole mätä ennen kuoltuaan – niinkuin niitä nykyaikoina on monta kupansyömää, jotka tuskin kestävät arkkuun panna – niin voi hän säilyä noin kahdeksan tai yhdeksän vuotta; parkkikarvari kestää hyvin yhdeksän vuotta.
 

HAMLET

 
Miksi hän kauemmin kuin muut?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Siksi, että hänen nahkansa on työssä niin parkittu, että se kestää pitkän ajan vettyä; ja tuo vesi se turmelee hiton lailla noita saakelin ruumiita. Kas, tässä on pääkallo, joka on jo kolmekolmatta vuotta maassa maannut.
 

HAMLET

 
Kenen se oli?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Saakelin lystillisen veitikan. Kenenkä luulette sen olleen?
 

HAMLET

 
En tiedä minä.
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Lempo vieköön sitä hullunkurista riivattua! Hän kaatoi kerran pullollisen renskaa pääni päälle. Tämä samainen kallo oli Yorrickin pääkallo, kuninkaan hovinarrin.
 

HAMLET

 
Tuoko?
 

ENS. HAUDANKAIVAJA

 
Juuri sama.
 

HAMLET

 
Näytäppäs sitä. (Ottaa pääkallon.) Voi, Yorrick parka! – Minä tunsin hänet, Horatio: äärettömän sukkela, erinomaisen leikillinen mies; hän on selässään minua kantanut senkin tuhannen kertaa; ja nyt, kuinka kuvitustani kauhistaa! mieltäni oikein kääntää. Tuossa riippuivat huulet, joita olen suudellut en tiedä kuinka monesti. Missä ovat nyt sinun kompasi, sinun kujeesi, sinun laulusi, sinun säkenöitsevät kokkapuheesi, jotka saivat koko pöytäseuran nauruun purskahtamaan? Ja nyt eikö yhtäkään jäljellä, jolla voisit ivata omaa irvikuvaasi? Aivanko kutistunut? Mene nyt armon kamariin, sano hänelle, että vaikka hän tuuman paksulta maalaisi poskensa, tuollaisen muodon hän lopulta saapi; koeta, saatko häntä nauramaan. – Ole hyvä, Horatio, sano minulle yksi asia.
 

HORATIO

 
Mikä, prinssi hyvä?
 

HAMLET

 
Luuletko, että Aleksanteri oli maassa tuon näköinen?
 

HORATIO

 
Oli aivan.
 

HAMLET

Ja haisiko noin? Hyi! (Viskaa pääkallon maahan.)

HORATIO

 
Aivan noin, prinssi hyvä.
 

HAMLET

 
Voi, Horatio, kuinka halpoihin tarkoituksiin meitä voipi käyttää! Eikö voisi mielikuvitus seurata Aleksanterin jalon tomun muuttumista, kunnes tapaisi hänet jonkun tapinreiän tulppana?
 

HORATIO

 
Se olisi liian tarkkaa, sellainen tarkastelu.
 

HAMLET

 
Ei, totisesti, ei niin vähääkään; se ei olisi muuta kuin kaikessa siivoudessa seurata sitä johtoa, johon todenmukaisuus viittaa; esimerkiksi tähän suuntaan: Aleksanteri kuoli, Aleksanteri haudattiin, Aleksanteri muuttui tomuksi, tomu on maata, maasta tehdään savea, ja miks'ei sillä savella, joksi hän on muuttunut, voisi tukkia oluttynnyrin suuta?
 
 
    Ylevä Caesar kuoli, maaksi muuttui
    Ja reiän tukkeeks tuulta vastaan juuttui;
    Hän, joka säikähdytti maailmaa,
    Nyt talven myrskyjä saa vastustaa!
Vait! syrjään! – Tuossa tulee kuningas.
 

(Pappeja y.m. tulee juhlasaatossa: Ophelian ruumis, jota seuraa Laertes ja surujoukko; kuningas, kuningatar, heidän seuralaisensa, y.m.)

 
Ja kuningatar, koko hovikunta.
He ketä saattavat noin puolin menoin?
Tuo varmaan epätoivoss' itse surmaans'
On etsinyt. Hän säätyhenki oli.
Nyt piiloon hetkeks, tarkkaamaan.
 

(Vetäytyy Horation kanssa syrjään.)

LAERTES

 
                                  Ja mitä
Menoja muita?
 

HAMLET

 
              Tuo se on Laertes,
Ylevä nuorukainen; tarkkaa!
 

LAERTES

 
                            Mitä
Menoja muita?
 

PAPPI

 
              Hautajaiset teimme
Niin komeiksi kuin voimme; kuolintapa
Ol' epäiltävä; jos ei mahtikäsky
Ois järjestystä muuttanut, hän maata
Ois saanut vihkimättömässä maassa
Viimeiseen päivään; rukousten sijaan
Ois piitä, soraa, santaa peitteeks syösty:
Nyt on hän neitseellisen seppeleensä
Ja kukkasia tielleen, hautakellot
Ja juhlasaaton saanut.
 

LAERTES

 
Ja siinäkö on kaikki?
 

PAPPI

 
                      Siinä kaikki.
Se hautajaisten häväistystä oisi,
Jos sielunmessun sais hän niinkuin rauhass'
Erinneet henget.
 

LAERTES

 
                 Hautaan hänet pankaa!
Povesta puhtaast', ihanasta nouskoot
Heleät orvokit! – Sa, saita pappi,
Tulessa parut, siskoni kun enkel'
On Luojan luona.
 

HAMLET

 
                 Mitä! Opheliako?
 

KUNINGATAR

 
Suloista suloiselle! Hyvästi!
 

(Kylvää kukkasia.)

 
Sua Hamletini puolisoksi toivoin;
Koristaa aioin morsiusvuodettas,
En näin sun hautaas peittää, armas impi.
 

LAERTES

 
Oi, kolme kertaa kymmenittäin tulkoon
Kirous kolmikertainen sen päähän,
Jonk' ilkityöt sun kirkkaan järkes ryösti! —
Heretkää multaa luomasta, siks kunnes
Hänt' olen vielä kerran syleillyt.
 

(Juoksee hautaan.)

 
Nyt mullan peittoon elävä ja kuollut!
Ja kumpu luokaa vuoreks korkeammaks
Kuin vanha Pelion ja sinertävä
Olympon huippu!
 

HAMLET (astuu esiin)

 
                Ken se, jonka murhe!
Noin pöyhkeilee, ja jonka tuskanhuuto
Lumoopi tähdet, että seisahtuvat
Ja peljästyen kuuntelevat? Tässä
On Tanskan Hamlet.
 

(Juoksee hautaan.)

LAERTES

 
                   Periköön sun horna!
 

(Painii hänen kanssaan.)

HAMLET

 
Et kauniisti sa rukoillut. Ma pyydän,
Pois kurkustani sormes hellitä;
Näet, vaikk'en ole kiukkuinen ja hurja,
Minussa sentään vaarallist' on hiukan,
Jot' ois paras karttaa sun. Pois kätes!
 

KUNINGAS

 
Erottakaa nuo miehet.
 

KUNINGATAR

 
                      Hamlet! Hamlet!
 

KAIKKI

 
Oi, hyvät herrat, —
 

HORATIO

 
                   Tyyntykäätte, prinssi!
 

(Muutamat seuralaisista erottavat heidät; he astuvat ulos haudasta.)

HAMLET

 
Tuost' ottelen niin kauan hänen kanssaan,
Kuin räpyttää voin silmäluomiani.
 

KUNINGATAR

 
Mist', armas poika?
 

HAMLET

 
                    Opheliaa lemmin.
Ei sadantuhannenkaan veljen lemmet
Kaikk' yhteensä mun rakkauteni määrää
Voi vastata. – Mit' aiot hyväksensä
Nyt tehdä?
 

KUNINGAS

 
           Hän on järjiltään, Laertes.
 

KUNINGATAR

 
Heretkää, Herran tähden!
 

HAMLET

 
                         Hitto olkoon!
Mit' aiot tehdä? Sano! Itkeäkö?
Tapella? paastota? vai tukkaas raastaa?
Nil-virran juoda? niellä jättiliskon?
Min olen myötä. – Parkumaanko tulit?
Hypitkö hautaan kiusan? Elävältä
Jos aiot hautaantua hänen kanssaan,
Niin minä myöskin. Vuoristako haastat?
Tuhannen tuhat auran-alaa anna
Päällemme luoda, kunnes kohoo kumpu
Tuliseen ilmakehään, ja sen rinnall'
On Ossa vaan kuin ruuppa! Sa jos kerskaat,
Niin kerskaan minäkin.
 

KUNINGATAR

 
                       Tuo hulluutt' on.
Noin hetken raivoo hän, mut pian lauhtuu
Ja lepää raukeena kuin naaraskyyhky,
Kun poikasparin kullankarvaisen
Se hautonut on eloon.
 

HAMLET

 
                      Kuulkaa, herra;
Mi syynä, että näin mua kohtelette?
Teit' aina rakastin. Mut mitä siitä!
Vaikk' koittais Herkuleskin parastaan,
Ain' ulvoo koira, naukuu kissa vaan.
 

(Menee.)

KUNINGAS

 
Horatio hyvä, vaari hänest' ota. —
 

(Horatio menee.)

(Laerteelle.) Tuo eilis-illan puhe vahvistakoon

 
Sun malttamustas; heti toimeen käymme. —
Pojalles vahti laita, hyvä Gertrud.
Elävän patsaan saakoon tämä hauta.
Me kohta levollisen hetken saamme;
Siks kärsimällä kaikki kantakaamme.
 

(Menevät.)

 
Toinen kohtaus.
    Sali linnassa.
 

(Hamlet ja Horatio tulevat.)

HAMLET

 
Sen verran siitä. Toiseen kohtaan nyt; —
Viel' onko muistissasi kaikki seikat?
 

HORATIO

 
Niit' enkö muistaisi ma, prinssi hyvä?
 

HAMLET

 
Sydämmessäni taiston tapaist' oli,
En saanut unta; pahemp' oli olla
Kuin kapinoivan jalkapuussa. Nopsaan, —
Ja kiitos nopsuuden, se osoittaapi
Ett' usein varomattomuus on hyödyks,
Kun syvät tuumat raukee; siitä näemme,
Ett' aikehemme Luoja muovaileepi,
Jos kuinka niitä telsommekin, —
 

HORATIO

 
                               Varmaan.
 

HAMLET

 
Kojusta riensin,
Levätti yllä; pimeässä heitä
Hapuillen etsin; löysin mitä hain;
Paketin sieppasin ja hiljaa hiivin
Taas huoneeseeni. Tuosta rohkaistunna
Pelossa tavat unhotin ja mursin
Kuninkaan kirjeen auki. Mitä näin? —
Oi, kuningas, sa konna! – Suoran käskyn,
Monilla eri syillä höystetyn,
Jotk' etuj' Englannin ja Tanskan koski, —
Ja, huh! kuin hirmuista, jos eloon jäisin! —
Ett' oiti, nähtyä ja viipymättä, —
Ei kirveen hiomiseen aikaa suotu, —
Mun pääni poikki lyötäis.
 

HORATIO

 
                          Mitä kuulen?
 

HAMLET

 
Tuoss' ompi käsky; lue, jahka joudat.
Tahdotko kuulla, mitä sitten tein?
 

HORATIO

 
Niin, kertokaa, ma pyydän.
 

HAMLET

 
Näin kiedottuna konnanpauloihin, —
Ajuni vielä proloogiin ei päässyt,
Kun alkoivat jo näytelmän, – ma istuin,
Tein uuden käskyn, kirjoitin sen puhtaaks.
Kuin muutkin valtaviisaat pidin muinoin
Käs'alan kauniin halpana ja koitin
Unohtaa koko taidon; vaan nyt oli
Se oiva hyödyks. Tahdotko sa tietää,
Kuin kirjoitin ma?
 

HORATIO

 
                   Tahdon, prinssi hyvä.
 

HAMLET

 
Kiivaimman vaatimuksen kuninkaalta, —
Jos Englanti on taattu lääniläinen,
Jos rakkaus heidän välillänsä kukkii
Kuin palmupuu, jos rauhan tähkäseppel
On ystävyyden välitteenä heillä,
Ja aasin kuorman muita jos'ia, —
Ett', tämän nähtyään ja luettuaan,
Arvelematta hän ja oiti tuojain
Päät poikki lyöttäis, ilman ripitystä
Ja armoa.
 

HORATIO

 
          Kuin sinettiin sen saitte?
 

HAMLET

 
Niin, sekin oli Luojan sallimaa:
Isäni sinetti mull' oli myötä,
Joss' ompi Tanskan vaakuna. Nyt kirjeen
Tuon toisen muotoon taitoin, varustin sen
Nimellä, lukitsin ja paikoillensa
Taas vein sen. Vaihdokast' ei tunnettu.
Niin huomis-aamuna ol' ottelumme,
Ja mitä sitten seurasi, sen tiedät.
 

HORATIO

 
Näin Rosencrantz ja Gyldenstern saa surman.
 

HAMLET

 
Niin, miksi pyrkivät he tähän toimeen?
He eivät tuntoani vaivaa: kuoppaan
He putosivat omaan kaivamaansa.
Kun suuret ottelee, ei kehnon hyvä
Tulisten miekantutkaimien väliin
Päätänsä pistää.
 

HORATIO

 
                 Mikä kuningas!
 

HAMLET

 
Kuin luulet, onko aikani nyt tullut?
Isäni murhas, äitini hän raiskas;
Hän kuninkuuden toiveet multa ryösti;
Hän omaa henkeäni ansaan pyysi
Noin kavalasti. – Soimaisiko tunto,
Jos hälle kostais käsi tää? Ja eikö
Kirottu synti antaa kauemmin
Tuon ruumiinmadon jäytää sisustaamme?
 

HORATIO

 
Hän pian Englannist' on tiedon saapa,
Kuink' ovat toimet siellä päättyneet.
 

HAMLET

 
Niin kyllä; mutta mun on väliaika;
Ja hetken laskutyö on ihmis-elo.
Se vaan mua huolettaa, Horatio hyvä,
Ett' olen Laertesta loukannut;
Näet, hänen asiansa mulle näyttää
Omani kuvan. Anteeks tahdon pyytää;
Mut hänen tuskiensa korska kuohu
Noin hurjaan intoon sai mun.
 

HORATIO

 
Vait! Ken tulee?
 

(Osrick tulee.)

OSRICK

 
Terve tultuanne, teidän armonne, takaisin Tanskaan!
 

HAMLET

 
Kiitän nöyrimmästi. – Tunnetko tuota vesikärpästä?
 

HORATIO

 
En, hyvä prinssi.
 

HAMLET

 
Sitä rikkaampi olet armosta, sillä rikos on tuntea häntä. Hänellä on paljon maata, viljavaa maata; kun eläin tulee eläinten käskijäksi, niin muutetaan hänen seimensä kuninkaan ruokapöytään. Hän on naakka, vaan niinkuin sanoin, ylen rikas lantatavarasta.
 

OSRICK

 
Armahin prinssi, jos teidän armonne joutaa kuulemaan, olisi minulla teille pieni ilmoitus kuninkaalta.
 

HAMLET

 
Panen kaikki henkeni voimat sen kuulemiseen.¹⁸ Teidän lakkinne ei ole paikoillaan; sen paikka on päässä.
 

OSRICK

 
Kiitoksia, teidän armonne, nyt on sangen lämmin.
 

HAMLET

 
Ei, uskokaa pois, nyt on sangen kylmä; tuuli on pohjoisessa.
 

OSRICK

 
Tavallisen kylmä, niin tosiaankin.
 

HAMLET

 
Mutta minusta on nyt kuitenkin sangen vari ja lämmin, minun luonnolleni.
 

OSRICK

 
Suurimmassa määrässä, teidän armonne; sangen vari nyt on, – niinkuin – en voi sanoa kuin. – Mutta, prinssi hyvä, hänen majesteettinsa on käskenyt minua ilmoittamaan teille, että hän on lyönyt suuren vedon teidän päästänne. Hyvä herra, asia on näin —
 

HAMLET

 
Muistakaa, olkaa niin hyvä, —
 

(Hamlet pakottaa häntä panemaan lakin päähänsä.)

OSRICK

 
Ei, toden totta, katson vaan omaa mukavuuttani, jos suvaitsette. Hyvä prinssi, tänne on äskettäin tullut hoviin Laertes; uskokaa minua, täysi ritari, mainioimmilla omituisuuksilla varustettu, hieno käytös ja loistava ulkomuoto; puhuaksemme hänestä aistikkaasti, on hän kaikkien ritaristapojen mallikartta ja aikataulu, sillä hänessä löydätte yhdistettynä kaikki, mitä ylimys konsanaan toivoisi nähdä.
 

HAMLET

 
Teidän kuvauksestanne hän ei laisinkaan tule vahingolle; vaikka kyllä tiedän, että, jos hänestä kalukirjaa pitäisimme, se panisi muistonkin laskutaidon pyörälle ja vaaruisi sinne tänne hänen nopean lentonsa vuoksi. Mutta, täydellisen ylistyksen nimessä, luulen hänen olevan sangen laajalaatuisen hengen ja hänen näkymättömän taitonsa niin harvinaista ja kallista lajia, että, puhuakseni totuuden kieltä, hänen vertaisensa on vaan hänen peilinsä, ja joka pyrkii häntä seuraamaan, on hänen varjonsa, ei mitään muuta.
 

OSRICK

 
Teidän armonne arvostelee häntä sangen nuhteettomasti.
HAMLET.
Mutta asia, hyvä herra? Miksi tuota ylimystä sokaisemme karkealla hengellämme?
 

OSRICK

 
Mitä, prinssi hyvä?
 

HORATIO

 
Eikö ole mahdollista muunlaisella puheella ymmärtää toisiansa? – Te, herra, varmaankin voinette?
 

HAMLET

 
Mikä tarkoitus, kun tuon aatelismiehen mainitsitte?
 

OSRICK

 
Laerteenko?
 

HORATIO

 
Hänen kukkaronsa on jo tyhjä: kaikki kultaiset sanat on kulutettu.
 

HAMLET

 
Niin, juuri hänet.
 

OSRICK

 
Tiedän, ett'ette ole tietämätön —
 

HAMLET

 
Hyvä, jos sen tietäisitte; vaikka totta puhuen, se tietonne ei minua suuresti kunnioittaisi. – No, hyvä.
 

OSRICK

 
Ette ole tietämätön, kuinka erinomainen Laertes on —
 

HAMLET

 
Sitä en rohkene myöntää, jotta en väittäisi itseäni hänen vertaisekseen; toista oikein tunteakseen täytyy tuntea oma itsensä.
 

OSRICK

 
Tarkoitan aseen käyttämisessä; tunnustuksesta päättäen, jota hänelle myönnetään, hän on siinä taidossa verraton.
 

HAMLET

 
Mitä asetta hän käyttää?
 

OSRICK

 
Miekkaa ja kalpaa.
 

HAMLET

 
Siinähän kaksi asetta; mut olkoon menneeksi.
 

OSRICK

 
Kuningas on hänen kanssaan lyönyt vetoa kuusi Barbarian oritta, jota vastaan hän on pannut kaupalle kuusi Ranskan miekkaa ynnä tarpeineen, niinkuin suolivöineen, olkavöineen y.m. Kolmet noista valjaista ovat todellakin sangen suloiset silmille, sangen sopivat kahvoihin, valjaat mitä maukkaimmat ja sangen jaloa aatetta.
 

HAMLET

 
Mitä te valjaiksi nimitätte?
 

HORATIO

 
Tiesin kyllä teidän kaipaavanne selityksiä tullaksenne asian perille.
 

OSRICK

 
Valjaat, hyvä prinssi, ovat yhtä kuin olkavyöt.
 

HAMLET

 
Se sana olisi ollut asianmukainen, jos voisimme kantaa tykkiä kupeellamme; siksi olkoon olkavyöt kylläksi. Vaan eteenpäin: kuutta Barbarian oritta vastaan kuusi Ranskan miekkaa tarpeineen sekä kolmet jaloaatteiset valjaat. Sepä ranskalainen veto tanskalaista vastaan! Miksi tuo on pantu kaupalle, kuten te sitä nimitätte?
 

OSRICK

 
Kuningas, näette, on pannut vetoa, näette, että kahdessatoista hyökkäyksessä hänen ja teidän välillänne hän ei ehdi kolmea iskua edelle; hän on pannut kaksitoista yhdeksää vastaan; koetus olisi suoraa päätä tehtävä, jos teidän armonne suvaitsee vastata asiasta.
 

HAMLET

 
Mitä, jos minä vastaan kieltämällä?
 

OSRICK

 
Tarkoitin sanoa, jos teidän armonne tahtoo panna oman persoonansa koetukselle.
 

HAMLET

 
Minä käyskelen täällä salissa; jos hänen majesteettinsa suvaitsee, niin on nyt se päivän aika, jolloin levähdän. Toimittakaa miekkoja; jos nuorta ritaria haluttaa ja kuningas pysyy päätöksessään, niin tahdon ma voittaa hänen puolestaan, jos voin; jos en, niin minulle siitä ei muuta jää kuin häpeä ja ylimääräiset iskut.
 

OSRICK

 
Toimitanko hänelle asian näillä sanoilla?
 

HAMLET

 
Niin, siihen suuntaan; koristukset voitte panna omasta päästä.
 

OSRICK

 
Sulkeun nöyrimmästi teidän armonne suosioon.
 

HAMLET

 
Samoin, samoin. (Osrick menee.) – Hän tekee oikein, kun itse puolestaan puhuu, muuten ei yksikään kieli hänen tähtensä liikahtaisi.
 

HORATIO

 
Se hyyppä juoksi pesästään munankuori päässä.
 

HAMLET

 
Hän kursasteli äitinsä rintoja, jo ennenkuin imi niitä. Näin on hän – ja moni muukin samaa parvea, johon meidän kurja aikakautemme on niin narrimaisesti ihastunut, – vain oppinut ajan käytösparren ja pintapuolisen puhetavan, jonkinlaisen kuohuvan sekasotkun, joka auttaa heitä kaikkein tyhmimmissä ja sukkelimmissa keskusteluissa; mutta puhallappa niihin koetteeksi, niin räjähtävät vesikellot rikki.
 

(Eräs hovimies tulee.)

HOVIMIES

 
Herra prinssi, hänen majesteettinsa lähetti teille terveisiä nuoren Osrickin kautta, joka toi takaisin sen sanoman, että te odotatte häntä täällä salissa. Hän lähetti minut kysymään, oletteko yhä vielä halukas miekkailemaan Laerteen kanssa vai tahdotteko viivytystä.
 

HAMLET

 
Pysyn lujana päätöksissäni; ne noudattavat kuninkaan mieltä. Jos hänen sopii, niin sopii minunkin, nyt tai milloin hyvänsä toiste, sillä ehdolla, että olen niin taipuva kuin nyt.
 

HOVIMIES

 
Kuningas, kuningatar ja kaikki ovat tulossa tänne.
 

HAMLET

 
Hyvä!
HOVIMIES. Kuningatar toivoo, että Laerteelle sanoisitte jonkun ystävällisen sanan, ennenkuin taisteluun ryhdytte.
 

HAMLET

 
Hänen neuvonsa on hyvä.
 

(Hovimies menee.)

HORATIO

 
Te hukkaatte, prinssi hyvä, tämän vedon.
 

HAMLET

 
Sitä en usko. Siitä aikain, kun hän Ranskanmaalle lähti, olen käyttänyt yhtämittaista harjoitusta; minä voitan tämän epätasaisen vedon. Mutta et usko, kuinka tuskaiselta tuntuu tässä sydämmen kohdalla; vaan se ei tiedä mitään.
 

HORATIO

 
Älkää sitä sanoko, prinssi hyvä.
 

HAMLET

 
Pelkkää lorua! Se on vaan jonkunlainen paha aavistus, joka, kenties, naista huolestuttaisi.
 

HORATIO

 
Jos luontonne jotakin kammoo, niin noudattakaa sitä. Minä peruutan heidän tulonsa ja sanon, ett'ei teillä ole halua.
 

HAMLET

 
Älä ollenkaan; minä halveksin taikoja. Varpusenkin putoaminen on erityinen Luojan sallimus. Jos se nyt tapahtuu, niin se ei tapahdu vasta; jos ei se vasta tapahdu, niin tapahtuu se nyt; jos ei se nyt tapahdu, niin tapahtuu se kuitenkin vasta. Valmiina oleminen on pääasia. Koska ei kenellekään jää hyötyä siitä, mitä hän jälkeensä jättää, niin mitäpä siitä, vaikka hän sen ennen aikojaankin jättää. – Tulkoon mitä tulee.
 

(Kuningas, kuningatar, Laertes, hoviherroja,

 
    Osrick ja palvelijoita, kantaen miekkoja, tulee.)
 

KUNINGAS

 
Tule, Hamlet, tämän käden sulle annan.
 

(Kuningas laskee Laerteen käden Hamletin käteen.)

HAMLET

 
Anteeks suokaa: väärin teille tein;
Mut anteeks, nimess' aateluutenne!
Tää seura tässä tietää, ja kai tekin
Olette kuullut, että raskas synkkyys
Rasittaa mieltäni. Mit' olen tehnyt,
Mi teissä sydänt', arvoa ja tunnett'
On loukannut, sen hulluntyöksi väitän.
Laertestako Hamlet loukkais? Ei!
Jos Hamlet joutunut on suunniltansa
Ja, mieltä vailla, Laertesta loukkaa,
Niin sit' ei Hamlet tee, sen kieltää Hamlet.
Ken siis sen tekee? Hulluus. Jos niin on,
Niin loukattua puolt' on Hamlet itse
Ja hulluus Hamlet-raukan vihamies.
Siis, aikeitteni pahuuden kun kiellän
Näin kaikkein kuullen, tekin jalomielin
Julistakaa sen verran minut vapaaks,
Ett' ilmaan ammuin nuoleni ja veljeen
Sill' osasin.
 

LAERTES

 
              Sydäntä tyydyttää se,
Joll' enimmän täss' onkin syytä kostoon.
Mut luja olen kunniani suhteen;
Se sopimust' ei salli, kunnes vanhat
Ja kunnokkaiksi tietyt tuomarit
Takaavat, ettei rauhanteko tahraa
Mun mainettain. Siks ystävyytenä
Taritun ystävyytenne ma pidän,
Ja sit' en loukkaa.
 

HAMLET

 
                    Hyvä. Rohkein mielin
Nyt tästä veikan vedost' ottelen. —
Hoi, säilät tänne!
 

LAERTES

 
                   Joutuun! Yksi mulle.
 

HAMLET

 
Min' olen säilänänne: jäykkyyteeni
Kuvastuu taitonne niin kirkkahasti
Kuin tähti synkkään yöhön.
 

LAERTES

 
                           Pilkkaattenko?
 

HAMLET

 
En, kautta tämän käden!
 

KUNINGAS

 
                        Miekat, Osrick!
Te tunnettenko vedon, Hamlet lanko?
 

HAMLET

 
Kyll', aivan hyvin. Teidän armonne
On etuvoitteen suonut heikommalle.
 

KUNINGAS

 
Sit' en ma pelkää, tunnenhan ma teidät;
Hän tottuneemp' on, senvuoks meill' on etu.
 

LAERTES

 
Tää liian raskas ompi; näytä toinen.
 

HAMLET

 
Tää hyvä mulle. Yhtä pitkät kai
Nää miekat ovat?
 

OSRICK

 
                 Ovat, prinssi hyvä.
 

(He valmistauvat taisteloon.)

KUNINGAS

 
Pikarit laske pöydälle. – Jos Hamlet
Ens' iskulla tai toisell' oikein osaa
Tai kolmannella kerrall' iskuun vastaa,
Niin kaikki tornin tykit laukaiskaa;
Kuningas juopi muistoks Hamletin
Ja maljaan viskaa helmen kallihimman,
Kuin mitä neljän kuninkahan ajall'
On Tanskan kruunuss' ollut. Malja tänne!
Ja rummut ilmoittakoot torville
Ja torvet tykkijunkkareille tuolla
Ja tykit taivaille ja taivaat maalle:
"Kuningas Hamletin juo maljan!" – Toimeen! —
Te, tuomarit, nyt tyystin tarkatkaa.
 

HAMLET

 
Kas niin!
 

LAERTES

 
          No hyvä!
 

(Taistelevat.)

HAMLET

 
                   Yks.
 

LAERTES

 
                        Ei!
 

HAMLET

 
                            Tuomitkaa.
 

OSRICK

 
Se selväst' osui.
 

LAERTES

 
                  Hyvä! – Vielä kerran.
 

KUNINGAS

 
Seis! Viiniä! Tää, Hamlet, sun on helmes;
Nyt maljas juon. – Vie hälle pikari.
 

(Torventoitotuksia ja tykinlaukauksia ulkoa.)

HAMLET

 
Viel' yksi ottelu; pois viini siksi.
Kas niin!
 

(Taistelevat.)

 
          Taas osui; vai mit' arvelette?
 

LAERTES

 
Se koski, minä myönnän.
 

KUNINGAS

 
                        Hamlet voittaa.
 

KUNINGATAR

 
Lihava on hän, ahdashenkinen. —
Tuoss', ota liina, Hamlet, otsaas pyyhi.
Nyt kuningatar juo sun maljas, Hamlet.
 

HAMLET

 
Hyväinen äiti!
 

KUNINGAS

 
               Gertrud, älä juo.
 

KUNINGATAR

 
Ma tahdon, puolisoni; sallikaa se.
 

KUNINGAS (syrjään)

 
Se oli myrkkyä! Nyt myöhäist' on.
 

HAMLET

 
En vielä tohdi juoda, äiti; – kohta.
 

KUNINGATAR

 
Käy tänne, että pyyhin kasvojasi.
 

LAERTES

 
Nyt, kuningas, min' osaan.
 

KUNINGAS

 
                           Sit' en usko.
 

LAERTES (syrjään)

 
Mut tuo on melkein tuntoani vastaan.
 

HAMLET

 
Nyt kolmas kerta! Te vaan leikitte;
Ma pyydän, hyökätkäätte täysin voimin.
Mua pilkkananne pidätte, ma pelkään.
 

LAERTES

 
Vai niin? No, tulkaa.
 

(Taistelevat.)

OSRICK

 
                      Kumpikaan ei osaa.
 

LAERTES

 
Nyt varuillanne!
 

(Laertes haavoittaa Hamletia tappelun riehunnassa he vaihettavat miekkoja ja Hamlet haavoittaa Laerteen.)

KUNINGAS

 
                 Erottakaa heidät;
He kiihkoon joutuvat.
 

HAMLET

 
Ei, vielä kerta!
 

(Kuningatar vaipuu maahan.)

OSRICK

 
Apua kuningattarelle! – Seis!
 

HORATIO

 
Verissä kumpikin! – Kuin voitte, prinssit?
 

OSRICK

 
Kuin voitte, Laertes?
 

LAERTES

 
Kuin kurppa ansassa, jonk' itse tein;
Ma syystä omaan petokseeni sorrun.
 

HAMLET

 
Kuin ompi kuningattaren?
 

KUNINGAS

 
                         Hän pyörtyi,
Kun näki teidän verta vuotavan.
 

KUNINGATAR

 
Ei, juoma, juoma! – Rakas Hamletini!
Tuo juoma, juoma, – olen myrkytetty.
 

HAMLET

 
Oi, ilkityötä! – Ovet sulkekaa.
Petosta! Saattakaa se ilmi.
 

(Laertes kaatuu.)

LAERTES

 
Täss' on se. Hamlet, murhattu sa olet;
Ei parhaat lääkkeet pelastaa sua voi;
Ei puolta tiimaa elonaikaa sulla.
Kädessäs ilkiase myrkytetty
On ehjäkärkisenä. Konnantyöni
Mua kohtas itseäni; tässä makaan,
Enk' ikään nouse. Myrkkyä sai äitis.
En jaksa enempää. Syy kuninkaan.
 

HAMLET

 
Myös kärki myrkytetty!
Siis, myrkky, toimees!
 

(Pistää kuningasta.)

KAIKKI

 
Petosta! petosta!
 

KUNINGAS

 
Avuksi, ystävät! ma sain vaan naarman.
 

HAMLET

 
Kirottu sukurutsa, verikoira,
Juo pohjaan juomas! – Tässäkö se helmi?
Nyt äitiäni seuraa.
 

(Kuningas kuolee.)

LAERTES

 
                    Oikein hälle:
Hän itse myrkyn laittoi. – Jalo Hamlet,
Nyt anteeks-antamusta vaihtakaamme:
Mun ja mun isäni veri älköön tulko
Sun päälles ja mun päällen' älköön sinun!
 

(Kuolee.)

HAMLET

 
Sua Jumal' armahtakoon! Sua seuraan.
Horatio, ma kuolen. – Kuningatar.
Hyvästi, onneton! – Te, jotka tätä
Vavisten kalvakkaina katselette,
Te kuulijat ja mykät katselijat,
Jos mull' ois aikaa, – mutta kuolon herrall'
On tuima kiire, – kertoisin ma teille, —
Mut jääköön tuo. – Horatio, ma kuolen;
Sa eloon jäät. Oi! kerro maailmalle
Tekoni oikein.
 

HORATIO

 
               Älkää luulko. Olen
Enemmän Rooman mies kuin tanskalainen;…
Täss' ompi tilkka vielä.
 

HAMLET

 
                         Mies jos olet,
Pikari tänne, jumal'auta, joutuun; —
Horatio hyvä, kurjan maineen jätän
Ma jälkeeni, jos kaikki salaan jääpi.
Jos milloinkaan mua rakastanut olet;
Niin heitä hetkeks taivaan autuudet,
Jää tähän kolkkoon, kurjaan maailmahan
Mun vaiheitani kertomaan.
 

(Marssi kuuluu etäältä; laukauksia ulkoa.)

 
                          Haa! mikä
Sotainen melu?
 

OSRICK

 
               Nuori Fortinbras,
Mi voittajana palaa Puolasta,
Englannin lähettiläit' ammunnalla
Nyt tervehtii.
 

HAMLET

 
               Horatio, ma kuolen;
Tuo tuima myrkky salpaa hengen multa.
Lähettiläit' en enää kuulla ehdi;
Mut Fortinbras, sen ennustan, saa kruunun;
Hänt' äänestän ma kuolevana; kerro
Se hälle ynnä kaikki sattumukset,
Jotk' ovat tehneet – Loppu salaisuutta.
 

(Kuolee.)

HORATIO

 
Nyt murtui jalo sydän. – Hyvää yötä,
Sa armas prinssi! Enkelien joukot
Sinua rauhan maahan laulakoot! —
Miks täällä rummut soivat?
 

(Marssi ulkoa.)

(Fortinbras, englantilainen lähetyskunta ynnä muita tulee sisään.)

FORTINBRAS

 
                           Mitä tämä?
 

HORATIO

 
Mit' etsitte? Jos jotain kauheata
Tai hämmästyttävää, sen täällä näette.
 

FORTINBRAS

 
Tuo tappo huutaa murhaa. – Korska kuolo,
Mik' on nyt juhla ikiluolissasi,
Kun yhdell' iskull' olet surmaan syössyt
Noin monta ruhtinasta?
 

ENS. LÄHETTILÄS

 
                       Hirmunäkö!
Sanamme Englannist' on liian myöhä;
Ne korvat ovat kuurot, joille tiedon
Nyt tuomme, että täytetty on käsky
Ja Rosencrantz ja Gyldenstern kuolleet.
Ken meitä kiittää?
 

HORATIO

 
                   Hänen kielens' ei,
Vaikk' eloss' oiskin hän ja kiittää voisi;
Hän heit' ei tappaa käskenyt. Mut koska
Olette tähän verisaunaan tulleet,
Te Puolan sodasta, te Englannista,
Niin käskekäätte, että nämä ruumiit
Lavalle kaikkein nähtäviksi pannaan,
Ja kertoa mun suokaa maailmalle
Kuin kaikki tapahtui: niin kuulla saatte
Julmista, luonnottomist' ilkitöistä,
Satunnan johteista, miestaposta,
Viekkaasta pakkomurhasta ja lopuks
Petoksen hankkeista, jotk' ilmaan raukes
Ja keksijätään kohtas: toden mukaan
Tuon kaiken kerron.
 

FORTINBRAS

 
                    Kuulemahan joutuun!
Kaikk' ylhäisimmät kokoon kutsukaa.
Ma itse surull' onneani halaan;
Vanhuuden oikeus mull' on tähän maahan,
Jot' etuni nyt valvomaan mua vaatii.
 

HORATIO

 
Myös siitä kerron hänen käskystänsä,
Jonk' ääni vetää muita puolelleen.
Mut joutuun toimeen, ettei hurjat mielet
Sais aikaa uusiin juoniin, vehkeisiin
Ja sekasortoon.
 

FORTINBRAS

 
                Päällikköä neljä
Lavalle Hamletia kantakoon
Kuin sotilasta. Kuninkaana varmaan
Kuninkaan tavall' ois hän menetellyt.
Sotaiset soitannot ja sotamenot,
Hänt' ylistellen, saattoon liittykööt.
Pois ruumiit! – Sotakentäll' omiaan
Tuo näky on, mut tässä loukkaa vaan.
Nyt tykkein soida antakaa.
 

(Menevät, kantaen pois ruumiita, tykistön laukaus kuuluu sen jälkeen.)