Toinen on asia, jos kaffe ulkomailta ostettuna on vahingoksi maallemme. Kysymys on sama jos mikään muu aine, ulkomaalta tuotuna, on maalle vahingoksi. Kyllä monikin niin luulee, mutta vähän ajattelemattomasti. Tosi kyllä on että kaikki, mitä ulkomailta tuodaan, on maksettava; mutta millä se maksetaan? Ei rahalla; sillä ei paperirahamme siellä kelpaa miksikään ja kulta- ja hopiavuoria ei meillä löydy maassamme. Kaikki ulkomailta tuodut aineet ovat siis maksettavat oman maamme tuloilla. Viimisessä kädessä on kauppa sula vaihetus. Jos taas ajattelemme ulkomaitten ihmisten tilat, niin havaitsemme että he maksavat meidän maamme kalut heidän maansa ja työnsä tuloilla. Ellemme nyt ostaisi mitään ulkomailta, ei kaffeeta eikä muuta, niin arvattavasti eivät taitaisi hekään meiltä mitään ostaa. Kaikki kauppa olisi tykkänään loppu. Tämän näimme menneinä vuosina selkeästi; maamme antoi huonon tulon sekä kuivuuden että hallain vuoksi, josta seurasi ettei talonpoika taitanut ostaa eikä kauppamies taitanut myydä ulkomaan kaluja muuta kuin vähän entisen suhteen. Senpätähden ei taitanut kauppamies ulkomailtakaan tuottaa kuin vähän entisen suhteen. Tämän katsovat nyt ajattelemattomat hyväksi, koska ulkomaan aineita tuotiin vähempi maahan kuin ennen. Mutta katsotaaspa toisaaltakin asia. Suomalaiset toivat vähä ulkomailta, sentähdenpä veivät he myös vähemmän ulkomaille, taikka oikeammin sanottu: ulkomaalaiset taisivat myös ostaa vähemmän Suomen kaluja ja tarjosivat sentähden niistä vähemmän hinnan. Ei ole sentähden Suomen kalut olleet monena vuonna niin vähässä hinnassa ulkomailla kuin menneinä. Ja niinpä se on ainakin. Jos vähä myymme ulkomaille, niin myös ostamme vähän sieltä; taikka takaperin: jos vähän ostamme ulkomailta, niin myös myymme vähän taikka huonoon hintaan. Emme sentähden taida sanoa kaffeeta kansan vahingoksi.
Merkillistä on kuinka kaffeen juominen on enennyt siitä kuin sitä ruvettiin ruokana käyttämään. Yksi ainoa kansa olkoon esimerkkinä. Vuonna 1808 juotiin Englannissa vaan nimeksi kaffeeta; sinä vuonna tuotiin sinne yksi miljona naulaa kaffeeta. Vuonna 1832 tuotiin 22 miljonaa naulaa eli 22 kertaa enempi kuin 24 vuotta ennen. Vuonna 1848 tuotiin sinne ja juotiin 45 miljonaa naulaa taikka 45 kertaa enempi kuin 40 vuotta ennen. Sama on suunta melkein muissakin maissa.
Mutta vieläkin merkillisempi on se että hinta on samassa määrässä laskenut kuin nauttiminenki. Vuodesta 1818 vuoteen 1848 eli 20 vuoden kuluessa on kaffeen hinta laskenut enempi kuin puolta halvemmaksi (eli 65 prosenttia), joka tulee siitä että sen viljelys on suuressa mitassa enennyt.
Kaikissa paikoissa ulkomailla sanotaan yhteen äänen että kaffeen juominen on vähentänyt viinan nauttimisen, ja tässä olisi sen suurin etu. Hallitukset ovatki sentähden aikaa voittain laskeneet kaffetullin paljo halvemmaksi entistänsä, josta sen nauttiminen on saanut suuren enenemisen ja siitä syystä tullin tulot valtakunnille antaneet vielä suuremman voiton kuin ennen.
Jos taitaisimme yhdellä silmän heitolla katsahtaa yli koko sen suuren liikunnon maailmassa, jonka tämä pieni ja vieras siemen on matkaan saattanut, kuinka tuhansittain ihmisiä viljelevät ja raivaavat maita kaffepuita istuttaaksensa, kuinka kauppamiehet niitä sitte ostelevat talonpojilta ja kokoovat laivain täydet, kuinka laivat merille sitte niitä kuljettelevat maanpiirin ympäri merimiesten ollessa vaaroissa, kuinka taas kauppamiehet niitä toinen toisillensa jakailevat ympäri kaupunkeita, kuinka vihdoin niitä myyvät ostajille kaikista säädyistä ruhtinoista alkain aina tölliläisten muijihin saakka, kuin vaskisepät hikoilevat pannua takoissansa ja savenvalajat kuppia ja muita valaissansa, kuinka akat ja piikat keittelevät tätä herkkua vartoen sen kiehumista yli laitojen, kuinka viimeiseksi pienet seurat pakisevat ilossa ja hyvämielissä koska kaffekuppi höyryy nenän alla – jos kaikki tämän ajattelemme yhteensä ja vielä lisäämme mitä kaffemyllyt, polttajat ja muut siitä saavat tekemistä, tosin on maan piirin päällä tuskin mikään yksinäinen aine, joka niin paljon matkaansaattaa ihmisille toimitusta ja hyvämielisyyttä kuin kaffepuu.
Tupakki.
Kaikkein maailman kasvuin seassa on tupakki merkillisimpiä. Se on myrkyllinen ja kuitenki nautitsevat sitä melkein kaikki ihmiset yhdellä eli toisella tavalla. Tästä laveasta nautitsemisesta tulee kohdastansa se että monet ihmiset sitä kasvua viljelevät ja yhtä monet sitä vielä kaikin tavoin korjailevat. Jos vielä tähän lisäämme että tällä kasvulla ei ole syötävää hedelmää eikä juurta eikä muitakaan ravitsevia osia, että sillä ei ole hyvää hajuakaan, vaan sitä vastoin paha ja karvas sekä maku että haju, että se nautitessa saattaa oksentamaan ja pyörtymään ja suuressa mitassa nautittuna tuottaa vielä kuolemanki [Nikotin on aine, joka saadaan tupakista ja on niin kovin myrkyllinen, että 4 eli 5 pisaraa kuolettaa koiran], jos kaikki tämän yhteen ajattelemme, on se sangen merkillistä kuinka semmoinen kasvu on taitanut ihmisten ja järjellisten ihmisten seassa tulla niin suureen voimaan kuin sillä nyt ompi. Jos joku olisi pari sataa vuotta takaperin, koska tupakki vielä kasvoi Amerikan villimetsissä, sanonut: tuota kasvua tulevat joka maailman maakunnassa ihmiset kylvämään ja viljelemään, tuota kasvua sitten tuhannet ihmiset vapriikeissa valmistavat poltettavaksi ja pureskeltavaksi ja nenään jauhoina pistettäväksi, tuota kasvua kuljettavat tuhannet ihmiset maitse ja meritse valtakunnasta valtakuntaan, tuota kasvua myyvät ja ostavat tuhansittain tuhannet kauppamiehet, jos joku pari sataa vuotta takaperin olisi noin puhunut, eikö häntä todella olisi saanut hulluksi sanoa? Mutta nyt on tuo kaikki jo tapahtunut. Tupakista sopii tosin sanoa mitä monesta ihmisestä nähdään, että usein ne tulevat suureen kunniaan ja arvoon, joista kukaan ei olisi sitä luulla taitanut.